Hirviöitä ja Kyrpiä

Noniin, jos muuhun ei voi tässä maailmassa luottaa, niin kyllä mun päiväuniin voi näköjään aina luottaa! Ainaki siihen että ne on sairaampia ku kokonainen lauma vajakkeja.

Tällä kertaa asuin kaverini kanssa jonkun puutalon yläkerrassa valtavassa asunnossa. Alakertaa asutti joku maalaistalopariskunta, jotka oli kunnon landepaukkuja. Viljelivät maata ja olivat niin emäntää ja isäntää. He tulivat katsomaan jossain vaiheessa ison ihmisjoukon kanssa mun maalauksia, ja tonkivat joka penteleen paikkaa, etsivät kaikki mun pöytälaatikotki ja varoittelin et siellä saattaa sitten olla pervompiakin kuvia kuin ne, mitä mulla seinillä roikkui. Yksi rouva rikkoi yhden mun maalauksen yrittäessään laittaa sitä takaisin seinälle. Meinasin hermostua, mutta sain hillittyä itseni. Joku kaatoi 3 kukkaruukkua ja siitä sitten lopen suutuin.
Jouduin myös oikein havainnollistamaan maalaisporukalle, mikä hiivatti on paspartu.

No, kun sain ihmiset lopulta hätisteltyä ulos asunnostamme, kävimme yöpuulle ja yöllä näin unessa tällaista unta.
Mulla oli valtava kyrpä. Siis ihan hillitön. Pystyin ottamaan itseltäni suihin ja imeskelin omaa moloani ja kaverini katseli ja alkoi käydä kiimaiseksi. Sanoin että elä kiusaa siinä, kun hän ilmoitti olevansa kiimoissaan. Kaveri vakuutti ettei kiusaa, ja alkoi riisua, pyöritteli persettään edessäni ja tarjosi kroppaansa. No mitäs minä? Kävin kimppuun tietenki ku niin auliisti pyydettiin! Eikä tämä kohta unesta unessa ollut mikään hämärän peitossa oleva jotakin sinne päin vaan helvetin yksityiskohtainen!
Riisuin kaveriltani lisää vaatteita, näykkäilin ja pussailin hänen pakaroitaan ja pyörittelin hänen hemaisevia rintojaan käsissäni. Stringien nauhan välistä vilkkui kostea pillu ja odottava perseenreikä ja otin kyrpäni tarpeeksi kiusattuani ja työnnyin kaverini pilluun. Ja ai että mikä pillu! Tiukka kuin mikä! Voihkimme molemmat kun vetelin kaveriani innoissani. Siinä tarpeeksi yksityiskohtia siitä tapauksesta, haha! (Ei jumalauta oikeasti)

Heräsin sitten panounestani ja luulin että imen vieläkin kulliani, koska suussani ja kurkussani oli vallan kumma tunne. Mulla oli myös sellainen olo, että oman pilluni tilalla on perkele pallit! Kokeilin kädellä ja tuntui siltä, että joko toosani oli niin turvonnut että se tuntui palleilta alkkareissa tai sitten mulla oikeasti oli pallit! Hätäännyin ja kompastelin pimeässä makuuhuoneessa kohti ovea. Tuntui kuin olisin painanut miljoona kiloa ja olisin veistetty puusta (öh öh, got wood?) Marssein vessaan ja räppäsin valot päälle ja kurkkasin peiliin.
Huusin ääneen kauhukuvaa peilissä. Kasvoni olivat turvonneet aivan tunnistamattomaksi. Tässä aivan käsittäMÄTTÖmän mahtava havainnollistamiskuva jonka taitelin paintilla.

Näytti siltä että toinen silmä oli turvonnut valtavaksi ja iho oli täynnä omituisia harmaita laikkuja. Huuhdoin kasvoni kylmällä vedellä, ja kauhukuva tai turvotus laski sen verran, että silmäni ei näyttänyt siltä, että se juuri purskahtaa irti pääkopasta. Kasvoni olivat silti yhä todella turvonneet ja kummallisen kovat, silmät olivat aivan verenpunaiset ja ihossa harmaita laikkuja. Menin äkkiä herättämään kaverini ja yritin solkata paksulla äänellä turvonneiden huulieni läpi, että mulla taitaa olla joku allerginen reaktio tai sikotauti tai joku vittu ja että pitää vissiin lähteä lääkäriin.

Kaverikin pelästyi groteskeja kasvojani. Hän alkoi soittamaan päivystykseen ja menin itse vielä huuhtelemaan kasvojani vessaan. Huuhtelin hetken ja mua alkoi yskittää ihan helvetisti. Ysköstelin ylös kummallista harmaanväristä moskaa, kuin niitä kitarisoihin joskus kerääntyviä kellertäviä palasia. Paitsi että näitä oli ihan vitusti, kokoajan enemmän ja enemmän. Huuhtelin kasvojani ja suutani ja kasvoistanikin alkoi lähteä kummallista hiekkamaista ropeloa irti. Kurkkasin taas peiliin ja kauhukseni silmieni väri oli muuttunut harmahtavan vihreäksi, jopa mustuaisten. Kuin jollain zombilla. Ja ihoni oli lähtemässä sellaisena hiekkamaisena mössönä irti, ja alta paljastui HARMAA iho!
Yskein ylös kokoajan enemmän ja enemmän niitä harmaita palasia, lopulta ne olivat kidneypavun kokoisia, ja värisiä palasia, joitten joukossa oli vereltä näyttävää nestettä. Tajusin yskiväni ylös sisuskalujani, vanhoja sisuskalujani. Jotenkin ne olivat uudistumassa, samalla tapaa kuin koko naamani.

Tajusin yhtäkkiä että oli tulossa maailmanloppu ja että kehoni oli jotenkin joutunut kiihtyneeseen tilaan, missä se muutti DNAtaan, että jotenkin evoluutio nopeutui aivan silminnähden, sellaiseksi, että selviäisin uudessa maailmassa. Kauhuissani ajattelin, että kävisikö kaikille näin vai kuolisiko ihmisiä paljon, koska he eivät muuttuneet tällaisiksi.

Lopulta hampaanikin alkoivat irrota juurineen päivineen, kun alta puski läpi uudet hampaat. Lopputulos tästä kiihtyneestä evoluution paskamyrskystä oli aika pelottavan näköinen. Tässä taas aivan aivoja nyrjäyttävän upea piirustus paintilla. Enjoy.

Että sellaista tälläkertaa. Mitä vittua aivot, mitä vittua.
Lääkkeet!!

Nyt kyllä on teema jonka voisi jättää välistä, kiitos aivot.

Ettekö muka vieläkään arvaa? No paskaa! Saatana.

Tällä kertaa unessa oli myös toinen toistuva teema, olin muka "unohtanut" että olin vielä vuokralla jossain toisessakin asunnossa. Piti mennä hakemaan sieltä viimeisiä kamoja pois, ettei entinen vuokranantaja niitä heittäisi roskikseen.
Muistaakseni tappelin suunnattoman pitkien itämaisen tanssin huivien kanssa, joissa oli kimalletta ja paljetteja.

Jostain porhalsi paikalle yksi entiseni ystävä, mies, jota olen aina pitänyt melko herkun näköisenä. Kyseinen tyyppi muka asui samassa talossa missä se entinen asuntoni oli. Ja muka yksi vanha eksäni oli uuden rouvansa kanssa ostanut sen mun vanhan kämpän ja olivat jo remppailleetkin siellä kaikenlaista.

Asuntoon johtivat hyvin klaustrofobiset, ahtaat kierreportaat, joista puuttui askelmat. Ihan vitun nerokasta!
Kun menimme sisään asuntoon, siellä oli jotkin suvun kekkerit. Eräs sukulaiseni oli muuttanut sinne ja koko kämppä oli täynnä hänen vaimonsa lemmikkejä ja jostain ihan vitun absurdista syystä, mustalaisia. Yhdet lemmikkieläimet kiinnittivät erityisesti huomioni. Ne olivat sellasia valkoisia, ei juuri voikukan haituvapalloa isompia. Ne näyttivätkin sellaisilta haituvapalloilta. En muista mitä olivat nimeltään.

Joimme ja söimme ja lauloimme ja tanssimme siellä kämpässä kuitenkin ja silmäilin sitä herkkujätkää samalla. Paitsi että niin silmäili myös ystäväni. No, tuumasin. Antaa ystävän yrittää. Tuumasin ettei mulla ois muutenkaan minkäänlaisia chansseja. Usutin ystäväni sen jätkän kanssa istumaan samaan pöytään ja katselin sivummalla kun he keskustelivat. Ainakin jätkän ilmeistä päätellen keskusteli meni hyvin, tosin ystäväni oli selkä muhun päin.

Kun se jätkä nousi pöydästä menin utelemaan ystävältäni että miten meni. Ystäväni ei suostunut heti kertomaan joten seurasin häntä pihalle ja vaadin saada tietää. Ystäväni pillahti itkemään ja sanoi että se jätkä yritti parittaa häntä jonkun lesbokaverinsa kanssa, että oli luullut ystävääni lesboksi ja oli myöskin kuulemma sanonut ystävälleni että sillä on oravan hampaat. Olin ihan vitun vihainen. Luonnollisesti marssein takaisin sisälle ja kerroin koko porukalle kuinka törkeästi oli se jätkä sanonut ystävälleni. Kaikki olivat tietysti tyrmistyneitä, tosin se jätkä oli jo ehtinyt livahtaa rikospaikalta.

Lähdin varjostamaan sitä jätkää, ja se meinasi kokoajan päästä multa karkuun ja lopulta se luuli että oli karistanut mut kannoiltaan. Seurailin sitä siis salaa. Tuumailin ittekseni, että niin hyvännäköisessä miehessä on varmasti jotain vikaa. En oikeastaan edes yllättynyt kun seurasin jätkää, joka meni kyttäämään salaa pelloilla työskenteleviä naisia. Se jätkä oli kaivanut kuopan pellon reunalle, johon hän laskeutui paskantamaan ja runkkaamaan samalla.
Tuumasin vaan että niinpä niin. Pitihän se arvata. (Ei aivot, ei.)

Unessa oli myös erittäin hämärä kohta missä kaupungilla vietettiin jonkinlaisia karkeloita ja olin menossa ystävieni kanssa karkeloitten ohessa tapahtuvaa kulkuetta katsomaan. Näin itseni jostain videofilmiltä, missä paljastui, että kaikki näkivät tissini, jotka roikkuivat melkein lantiossa asti liian lyhyen paidan JA rintaliivien alta, koska pidin sylissäni jotakin vauvaa. Olin aika järkyttynyt, joten menin siis suihkuun keskelle katua. Kyllä, siellä oli lukuisia rivejä suihkukoppeja. Muitakin ihmisiä oli suihkussa siellä. Erittäin järkevää toimintaa.

Sitten oli tietysti vielä klassinen tilanne, missä ystäväni muutti uuteen asuntoon, joka sijaitsi tuossa vanhan vesitornin mäellä. Asunto oli tosi hieno, kaksikerroksinen ja kaikkea, mutta siinä oli vessanpönttö portaissa keskellä olohuonetta, jossa oli valtavat ikkunat, joista näkyi minimanin risteykseen. Mulla oli myös TIETENKIN hillitön vessahätä (2) ja vitutti, että jos menisin nyt ynnäämään pöntölle, kaikki näkisivät kun paskoisin ja pyyhkisin hanuriani, koska oli jo ilta ja olkkarissa oli pakko olla valot, että näki mitään.

Paskaa. Paskaa kaikkialla :D Miksi oi miksi! Ja kiitos, ei tänä yönä!

Paskaserpentiiniä ja ripaskaa (eri aikaan)

No heipä hei vain! Se olikin taas aika nähdä jotain niin perusteellisen sairasta päiväunilla, että pakkohan tämäkin mielettömyys on kirjata ylös.

Olin lapsuudenkaverini luona yökylässä ja makasin pienessä, lapsille tarkoitetussa sängyssä erään toisen ystäväni eksän kanssa. Tämä eksä, seurusteli muka nykyään lapsuudenkaverini kanssa, mutta tämän vanhemmat eivät hyväksyneet heidän suhdettaan, joten toimin tavallaan esiliinana. Jostain vitun ihmeellisestä syystä makasin kuitenkin ALASTI k.o jätkän vieressä, siinä pienessä sängyssä, missä meidän jalat eivät edes mahtuneet suoriksi ja olimme aivan kylki kyljessä. Yhtäkkiä lapsuudenkaverini isä ryntäsi sisään vihaisesti huutaen (mielestäni se ukko oli aina kuin joku olisi ensimmäiseksi aamulla tunkenut kaktuksen sen hanuriin) että se jätkä ei voi jäädä yötä ja repi peiton meidän päältä. Mää olin tietysti alasti, irstaasti läskinä ja arpisena sielä ja mulkkasin sitä kaverin isää ja ilmoitin, että tuskin sillä jätkällä seisoo enää ikinä, kun makoilin sen vieressä alasti. Se jätkä punasteli ja nyökytteli innokkaasti.

Kaverin isä rauhoittui, antoi peiton takaisin ja lampsi alakertaan. Minä, jätkä ja kaveri jäätiin sadattelemaan sinne huoneeseen. Keskustelimme mm. siitä, miksi kaverin vanhemmat eivät hyväksyneet heidän suhdettaan, tai miksi he eivät muka voineet harrastaa seksiä, vaikka kysyessäni kuinka kauan he olivat tapailleet, olivat he tapailleet jo 4 kuukautta. Tuumasin, että vittu mitä mielipuolisuutta. 4 kuukautta suhteessa ilman seksiä. Mikähän senki tytön vanhempia oikein vaivasi.

Aamulla kun heräsin tajusin jotenki todella omituisesti, että miksi helvetissä se mun lapsuudenkaveri edes asui ylipäätään vanhempiensa luona enää ja taisin siitä kysyäkin kaveriltani. Vastaus oli, että vanhemmat eivät antaneet asua yksin. Menin alakertaan pitämään palopuhetta siitä, että miten vitussa aikuiset ihmiset pystyivät määräilemään toista aikuista ihmistä moisella tavalla. Että olihan se kaverinikin jo saatana 32-vuotias. Kaverini vanhemmat näyttivät erittäin nolostuneilta, niin kuin olisivat tajunneet asian itsekin ensimmäistä kertaa. Huoh.

No välissä tapahtui kaikenmoista jaadijaadijaarittelua, joten skipataan seuraavaan relevanttiin kohtaan.

Oltiin sen kaverin talon ullakolla, joka oli tuttu jostain toisesta unesta. Sinne kaverini ja se jätkä olivat hiipineet harrastamaan haureutta, tietenkin (että mitä?) myös minä olin mukana. Se jätkä otti suihin kaveriltani. Siis.. kaverillani, tytöllä, oli kyrpä. Ja vielä aika isokin kyrpä. Siinä se jätkä imi sitä kyrpää ja kaverini makoili mun reisien välissä (ei jumalauta!) ja yhtäkkiä alkoi kuulua sen kaverin isän huutaminen alakerrasta. Siellä se huuteli että missä vitussa ne penskat on. Tuli vähän kiire jätkällä imeä sitä kaverin mulkkua. Sillä lensi samanlaista hikeä otsasta kuin ravihevosilla kupeista kilvan jälkeen. Siinä samassa ku se isä rymisti pitkin ullakkoa kohti meitä, se mun kaveri tuli sen jätkän suuhun, ja sillä samalla sekunnilla sen isä yhytti meiät ja tarttu sitä jätkää kädestä ja repi sen irti tyttärensä vehkeestä. Spermaa lensi ihan vitullinen lasti jätkän suusta. Mun reisille, Pippurin päälle (joo siis mun kissa oli siellä myös..) ja sen kaverin isän naamaan. Räjähdin nauramaan, samalla kun se jätkä oli aivan mortified ja kaveri kanssa. Se isä sai aivan perusteellisen raivarin ja se mun kaveri lähti karkuun ja se isä hakkas sitä jätkää. Repäsin sen vanhuksen irti siitä jätkästä ja repäsin siltä sen jalan pois paikoiltaan. Sit heitin sen jätkän lattiaan, käskin runkata kullin pystyyn ja huusin että vittu, näin sitä nussitaan kunnolla!

Siinäpä sitten se isä katteli spermat naamalla ku ratsastin ku piru sitä jätkää ja paskansin samalla sellasta ripulia, joka lensi kiemurtelevana nauhana pitkin koko saatanan vinttiä. Siis paskaserpentiiniä! Se oli niinku paskaserpentiiniä! Ja se lenti aivan kaikkialle, tuntu, et ku persposket aukes niin se serpentiini ei loppunu ollenkaan. Sitä oli mun ja se jätkän päällä ja sen isän päällä ja no hyi helvetti. Kaikkialla.

Tästä tietenkin luonnollisesti siirrymme Venäjälle. Siellä oli uusivuosi ja ankarat kansanjuhlat Moskovan kaduilla. Ihmiset heilutteli lippuja ja armeija marssi ja poliitikot marssivat ja heiluttelivat käsiään kansalle. Itse olin osa kasakkoja, jotka tansseimme ripaskaa.

Alkoi helskutanmoinen kahakka kun yhtäkkiä alkoi kansannousu jostain syystä. Ihmiset hyökkäilivät eriväristen ja erilaisia uskomuksia kannattavien ihmisten kimppuun ja lopetin ripaskan tanssimisen ja yritin venäjää puhuen selittää, että kaikki ihmiset ovat samanlaisia loppujen lopuksi ja et tällanen kouhkaaminen oli aivan turhaa. Ei tainnut mennä perille kuitenkaan se palopuhe, vaan jouduttiin alkaa ammuskelemaan aivan.
Jossain vaiheessa saatiin levottomuudet loppumaan, ja tanssittiin ripaskaa sitten siellä kaaduilla, lumen seassa lojuvien ruumiitten seassa. HARASOO!

Lopulta päädyimme sisätilaan isoon, keisarinaikaiseen kirjastoon, jossa oli vanha, pujopartainen kirjuri pölyisissä kaavuissa kirjaamassa vanhaan, nahkakantiseen pergamenttikirjaan jotain. Yritimme tulla sisälle keskustelemaan jostain säännöksistä ja vanha ukko katseli meitä todella kiukkuisena ja sanoi toistuvasti "SHHHH!"
Neuvottelin sitten ukon kanssa venäjää sujuvasti vääntäen, että meillä ei just nyt ollut muuta paikkaa ja sain suostuteltua sen siihen, että saimme jäädä, jos toisimme hänelle pullon jägermaisteria. Toimme.

Huh huh.

Psykoottinen Italianmatka

Olin koko luokan kanssa menossa luokkaretkelle Italiaan. En muista, mikä luokka oli kyseessä, mutta tuntui enemmän siltä että porukka oli mulle outoa.
Ajelimme isolla bussilla Euroopan halki ja kävimme monenlaisissa paikoissa. Mainitsemisen arvoisia olivat joku iso oopperatalo, joka oli rakennettu isoista, luonnollisista luonnonkivistä. Olimme siellä jopa yötä ja meillä oli "Oopperan Kummitus"-teemaiset bileet siellä.

Olin niissä bileissä mukamas niin kännissä, että olin kaatunut erään viulistin jalkoihin, kaatanut hänet sillä ja aiheuttanut vakavan niskakivun. En muistanut mitään sellaista, enkä mielestäni ollut edes kännissä joten olin näistä syytöksistä aika vihainen! Aamulla kun oopperan johtaja minua syytteli sanoin etten edes ollut humalassa, että se jamppa on ite kaatunut ja nyt syyttelee jostain syystä mua niin tämä johtaja väitti että olen vieläkin humalassa, koska horjuin paljon. Oli pakko paljastaa, että kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja olin unohtanut ottaa lääkkeeni, joten minua huimasi tosi paljon. Johtaja oikein kirjoitti ylös tuon sairauden jotenki tosi epäilevänä ja tuntui sekoittavan kyseisen taudin skitsofreniaan. Olin tosi ärtynyt moisesta.

Jatkoimme kohti jotain toista kohdetta, mutta jostain syystä tuntui, että olen ajautumassa suoraan psykoottiseen kohtaukseen - tuntui melkein siltä, että kun minua oltiin syytetty psykoottisesta käyttäytymisestä, aloin sitä myös tekemään itse. Yritin karata bussista kun se oli liikkeessä ja sain kauhean raivokohtauksen kun kuski sanoi, ettei koko matkalla saa edes bussin ulkopuolella polttaa tupakkaa. Karkasin läheiseen metsään polttamaan tupakkaa - alasti. Kieriskelin jollain mättäällä ja poltin tupakkaa kaikessa rauhassa kun opettaja etsi minua helikopterilla.

Päätin sitten siinä mättäällä pyöriessäni, etten edes halua sen luokan matkaan vaan että läksisin sinne oopperaan ja voisin vaikka mennä töihin sinne. Se oli jonkunsortin psykoottinen kohtaus jo, sillä juoksentelin pakoon ihmisiä, jotka olivat minusta huolissaan ja lauleskelin vain..

Valitettavasti mut kyllä saatiin sitten kiinni sieltä oopperatalolta ja matka saattoi jatkua, vaikka käyttäydyinkin tosi häiritsevästi ja sekopäisesti kokoajan.

Välimainintana hauska yksityiskohta oli myös rantabaari, johon menimme juhlimaan eräs päivä. Illalla juhlinta kävi vaikeaksi ja iljettäväksi, koska merestä nousi jotain muurahaisen tapaisia lukkeja, jotka valtasivat koko baarin ja rannan ja et voinut kävellä milliäkään ilman että ne iljetykset kihersivät jaloissa. Ne myös hyppivät ja purivat ihoon, eli kengät oli pakolliset eikä minulla sellaisia jostain syystä ollut. Pakenin niitä pirullisia pikku hyönteisiä bussiin.

Matkalla kotia vaihdoimme bussin Suomessa junaan. Junakuski oli tosi mukava, vaikka olinkin jo superärtynyt kaikista luokkatovereistani. Jostain syystä janosin palata sinne oopperataloon jatkuvalla syötöllä. Koska me oltiin oltu niin kauan jo reissussa, oli kaikkien tavarat menneet sekaisin ja oli todella vaikeaa alkaa kokoamaan omia roiniaan kasaan. Tuntui kaiken lisäksi siltä, että itse olin ottanut mukaan puoli valtakuntaa, enkä tiennyt mihin kaikkiin kasseihin saisin kaiken tungettua. Olin jopa ruuvannut junan seinään pienen hyllyn, jossa mulla riippui koruja, meikkejä ja ties mitä pientä sälää kivistä pikku nicknackeihin - eli mukana oli kirjaimellisesti kaikkea.

Saavuimme jollekin uudelle asemalle Kokkolassa ja pappa ja hänen vaimonsa olivat mua vastassa. Muitten luokkatovereitten vanhemmat heilutteli innokkaasti käsiään. Itse tuskailin tavaroitteni kanssa ja tuntui, että muutkaan eivät olleet saaneet kaikkea vielä pakattua kasaan.

Kun saavuimme asemalle osa porukasta ryntäsi ulos halailemaan perheenjäseniään mutta minäpä tyttö otin ja menin täyteen psykoosiin, koska kaikki se tavaramäärä ei tuntunut mahtuvan minnekään!! Olin aivan kauhuissani siitä, että miten paljon sitä tavaraa olikaan. Yhtäkkiä juna lähti liikkeelle vaikka osa meistä vielä pakkaili roiniaan ja menin huutamaan veturin kuljettajalle, että mitä helskuttia hän vielä sitä junaa lähti liikuttamaan kun puolet porukasta ja 90% meidän tavaroista vielä oli sisällä. Kuljettaja pahoitteli kovin ja sanoi kääntävänsä junan takaisin heti kun pystyisi. Menin takaisin pakkaamaan tavaroita, repien samalla persettä ankarasti kun yritin etsiä kaikkea. Aina kun olin saanut yhden kassin täyteen, löysin tavaroitani lisää jostain muualta ja olin aivan järkeä vailla.

Opettajakin alkoi jo olla huolissaan kun vaahtopäisenä riehuin ympäri junaa ja keräsin roiniani. Vihdoin kun pääsimme takaisin asemalle ihmiset olivat jokseenkin kummissaan siitä, että juna oli ylipäätään lähtenyt liikenteeseen. Itse vain kokosin raivokkaasti kamojani huutaen kokoajan mielipuolisena.

Että sellaista tällä kertaa.

Tutkimuksia natseista, teatterista ja seksistä.

Päikkäriunet, kuinka teitä en olekaan kaivannut.

Tänään sitten olin näköjään läksinyt Helsinkiin. Tarkoitukseni siellä oli nauhoittaa haastatteluita ihmisiltä toisesta maailmansodasta ja natseista. Kuljin kadulla ja kyselin ihmisiltä halusivatko he mukaan projektiin. Nauhoitettuja ääniä tultaisiin käyttämään levylläni, joka tulisi olemaan jotain dubstepin ja indie-elektronisen musiikin äänimaailmoissa liikkuva jännittävä kokonaisuus. Kuulin kappaleet taustalla kokoajan kaupungilla liikkuessani ja ne oli nerokkaita. Yllätys, etten enää muista niistä mitään sävelmaailmoita.

Siinä kaupungilla pyöriessäni menin myös johonkin Helsinkiläiseen teatteriin. Sinne haettiin ekstroja johonkin 1950-luvulle sijoittuvaan näytelmään. Ajattelin että sehän sopii tunnelmaan kuin nappi otsaan ja lopuksi voisin haastatella myös niitä teatteri-ihmisiä, joten menin sitten sinne myös. Ekstratkin valittiin koe-esiintymisien perusteella ja sitä varten piti ensin seisoa alasti teatterin portailla, sen jälkeen vetää vermeet ylleen ja siirtyä sisälle tanssimaan foxtrottia. Tein kuten käskettiin, jeesus sentään.

Pääsinkin mukaan näytelmään ja samalla onnistuin jollain ilveellä tekemään teatterilla itsestäni niin korvaamattoman jokapaikanhöylän, että teatterin väki tahtoi palkata mut sinne ihan pysyvästi kaikenlaisiin hommiin. Autoin mm. saamaan teatterin äänisysteemit toimimaan ja puvustuksessa, koreografioinnissa ja no.. kaikessa.

No, tämä kohtuujärkevä osuus oli yksi unen osuus mutta sitten oli toisiakin.

Eräässä osassa harrastelin ryhmäseksiä erään eksäni, tämän puolison ja yllätys, yllätys.. KARHUN kanssa. Luolassa. Maan alla. Ryhmäseksiä. Karhun kanssa. Öööööh. Kaikenlisäksi sen eksän puoliso suuttui kun se karhu pani sitä ja nukahti keskenkaiken sen päälle ja sitten se eksä rupes panemaan mua. Jouduimme lopettaa juuri kun alkoi tuntua hyvältä. Vitutti. Ja sitten myös hävetti jostain syystä aivan helvetisti se eksän kanssa paneminen (niinku sen puolison ja karhun kanssa paneminen EI olis hävettänyt). Lähdin kirjaimellisesti karkuun siltä paikalta.

Sitten kun olin kävelemässä metsän halki kotia sen karhun luolasta lensi äkäinen noita mun kimppuun ja lähdin lentoon kuin lintu ja yritin paeta sitä noita-akkaa. Yhtäkkiä metsä vaihtui suntin reunalla olevaan englanninpuistoon ja itkin ja huusin apua ja ihmiset vaan töllisteli että mitä tuo tyyppi kiekuu. Yritin päästä tänne kotia mutta se oli vaikeaa kun täällä oli joku samperin katufestivaali ja populaa oli kuin pipoa ja mulla oli kokoajan sellainen tunne että se noita vaan piileskeli siellä ihmisjoukossa ja vainos mua.

Vallan reipasta. Ei.

Party like there's no sense or sensibility

Asuin tosi isossa ja avarassa penthouse suitessa jossain keskellä Kokkolan kaupunkia. Asunto oli kirkas, hyvin moderni ja no.. kaikkea sitä, mitä en oikein osaisi kuvitella asuntoni olevan. Yksi seinä oli lasia, ja johti kaksitasoiselle parvekkeelle, joka myös oli valtava. Alemmassa tasossa oli hauska L-kirjaimen muotoinen uima-allas.

En oikein muista miksi asuin niin hienossa kämpässä, mutta vuokra oli käsittämättömän halpa. Halvempi kuin nykyisessä lukaalissani. Kaikki muut talon asukkaat olivat jotain kunnon miljonäärinousukkaita.

Ensimmäiseksi tietysti pidin aivan hervottomat tuparit kaikille kavereille ja niiden kavereille ja tuntui siltä, että siellä oli aika paljon ihan tuiki tuntemattomiakin tyyppejä. Eipä tuo haitannut. Bileet olivat varsin tapahtumarikkaat. Joku onnistui kännissä polttamaan uunin keittiössä ja melkein tuhoamaan muutkin sähköllä käyvät keittiövälineet, joku 12-vuotias jonne meinasi hukkua sinne parvekkeen uima-altaassa ES pörinöissä ja jossain vaiheessa pippaloihin marssi noin metrin pituinen käytännössä alaston KÄÄPIÖ, joka oli kaikenlisäksi vammainen. Kääpiö väitti minun tilanneen hänet sinne strippaamaan ja että hän oli suosittu alaston siivooja.
Tuijotin naama venähtäneenä tuota melkoisen no, öh, kammottavaa näkyä. Kääpiö kaivoi sanattomuuteni edessä kalupussistaan esiin pienen, kieron katkarapukullinsa ja heilutteli sitä ajatellen sen selvästi olevan lumoava näky sanoen: "Eikö sinä halua??"
"Voisitko joo nyt poistua."

Muistan myös jonkun Neil Gaimanin näköisen jätkän, jonka kanssa olin parvekkeella tupakilla ja katselimme kaiteelta alas. Talo oli ihan suntin rannalla ja sieltä näkyi melkein koko Kokkolan yli. Puhuimme jotain syvällisiä, mutta empä kuollaksenikaan muista mitä. Siinä samassa se jonne kompastui sinne altaaseen ja läksiä varhaisteinikalasteluun.
Piti antaa ihan elvytystä sille penskalle, eikä mulla ollut harmainta aavistusta kuka se edes oli, kuka hitto sen sinne oli kutsunut/päästänyt sisään ja kuka helvetti oli antanut 12-vuotiaalle alkoholia. Kyrsi.

Aamulla jouduin korjaamaan sitten vahinkoja, joita kyllä oli runsaasti. Keittiössä olevan tiskikoneen moottorista oli revitty johtoja irti ja jouduin niitä laitella takaisin. Joku oli myös yrittänyt sabotoida mikroaaltouunia ja tavan uuni oli aivan karrelle palanut ja haisi palaneelta muovilta. Mietiskelin, että mitenkähän tästäkin nyt sitten kannattaisi vuokranantajalle kertoa.

Se 12 v jätkä nukkui krapulaansa pois sohvalla kun sen isä tuli hakemaan poikaansa. Isä kiitti vuolaasti poikansa pelastamisesta ja läksytti poikaansa sanallisesti. Ennenkuin he lähtivät, nussimme isän kanssa makkarissa. Ratsastelin villisti miehen päällä. Että sellainen kiitos, hah hah ha.

Kävin kaupungilla ostamassa lisää siivoustarvikkeita ja kun tulin takaisin oli talossa kova trafiikki kun muut asukkaat tulivat ilmeisesti töistä kotia jne. Talon hissi oli vähintäänkin hämmentävä, koska se oli ensinnäkin valtava huone, täynnä erittäin kalliita nojatuoleja ja hississä piti ottaa jonotusnumero. Hissi pysähti jonotusnumeroitten mukaisessa järjestyksessä kerroksiin.
Juttelin muitten asukkaitten kanssa talossa asumisesta ja yritin peitellä sitä, että olin vain köyhä taiteilija.

WHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Aivot - ei!

Suvun saaga

Ja taas päiväunet todistavat olevansa kaikista isompien WTF momenttien lähde.

Unessa oli loputtoman tuntuisesti osia, enkä muista kaikkia täysin, enkä osaisi kuolemankaan uhalla asettaa niitä aivan oikeaan järjestykseen, joten sekametelisoppaa vaan!

Yhdessä osassa on tarina tytöstä, joka on erikoinen muista ympärillään olevista ihmisistä. Tytössä on jotain, mitä demonit haluavat itsellensä. Jotain, mitä tytön sisällä on, ei saa millä tahansa tavalla, vaan äärimmäisellä väkivallalla. Hyrh. Demoneita on soluttautunut tytön läheisyyteen hämmentävän useita. Heitä on tytön perheen perhetuttavissa, naapureissa, jopa samassa talossa, missä hän asuu.
Tyttö osaksi kyllä vaistoaa, että jotain outoa hänen ympärillään on, mutta hän ei osaa aivan nimetä sitä outoa tunnetta. Että häntä tarkkaillaan ja seurataan koko ajan.

Demonit odottavat oikeaa hetkeä hyökätä, ja ne tarkkailevat myös toisiaan. Jokainen haluaa olla ensimmäinen, joka haluaa osansa ja kyseessä on kuitenkin yksi tyttö. Unessa on jatkuva tunnelma, että tyttö on tarkoitettu jollekin toiselle, jollekin arvoasteikossa ylemmälle demonille. Eräs päivä jonkun kärsivällisyys pettää.

Omat aivonikin sensuroivat jonkin verran unen tuon kohdan muistamista, se on enemmänkin välähdyksiä sieltä täältä kuin selkeä tapahtumasarja.

Tyttö roikkuu kerrosten välissä. Hänen kimppuunsa hyökännyt demoni on luonut useita kerroksia ja naulannut tytön kädet lattiaan. Demoni repii tytön vaatteita ja tyttö kirkuu apua. Veri valuu. Muutkin demonit ilmestyvät paikalla kun tajuavat ehkä pian jäävänsä paitsi kekkereistä. Joku raiskaa tyttöä samalla kun toinen repii tytön sisuskaluja irti. Käsittämöstä syystä tyttö on yhä elossa, vaikka sen pitäisi olla mahdotonta. Demonit nauravat ja suorastaan humaltuvat. Yhtäkkiä kaikki syttyy palamaan sinisellä liekillä. Tyttö kirkuu ja mustuu huumavassa kuumuudessa. Demoni, jolle tyttö on oikeasti tarkoitettu on saapunut paikalle, eikä ole mielissään siitä että joku kielsi häneltä etuoikeuden. Demonitkin kirkuvat.

Jostain syystä unessa tulee jonkinlainen katko, uni palaa kelattuna kohtaan, missä tyttö yrittää paeta tuntematonta seuraajaa yöllisen pimeässä naapurustossa. Jossain lähellä hönkii helvetinkoira. Tyttö ei pääse pakoon ja väkivalta alkaa uudestaan. Tämä toistuu muutamaan kertaan.

Unessa on kohta, jossa seurataan erään perheen tarinaa. Perhe asuu syrjäisessä Koivurannassa, meren rannalla yksityisessä poukamassa. Pihapiirissä on hirsisiä, punamultamaalilla maalattuja vanhanaikaisia taloja. Taloissa on valkoiset ikkunankarmit ja ne seisovat idyllisesti tavallaan ulkonevassa spiraalissa. Kauempana on talli ja navetta sekä muutamia aittoja. Hiekkakivitie johtaa koivumetsään muualle maailmaan. Paikassa on hyvin rauhallista ja kaunista, merenrannan kivet kimaltelevat auringossa.

Perheen vanhin, jo melkein 100-vuotias rouva, oikea perheen matriarkka on kuolemassa rauhallisesti omassa vuoteessaan. Hänen tyttärensä istuu äitinsä vieressä, pitäen häntä kädestä kun vanhus nukkuu pois. Uni seuraa vanhuksen henkeä avoimesta ikkunasta pihapiiriin, missä koivut heiluvat merituulessa. Lehtien havina kuulostaa ensin vain laululta ja sitten se muuttuu lauluksi. Pihapiirin keskiön vanhimmat koivut laulavat naisen taivaaseen erkanevalle hengelle hyvästinsä. Laulu on hyvin kaunis.

Siirrytään myöhempään, kun suku viettää vanhan rouvan hautajaisia Koivurannassa. Nainen haudataan meren rantaan, kuten rouva halusi. Hautajaisiin saapuu hiukan myöhässä kolme suvulle outoa ihmistä, kahden miehen ja yhden naisen seurue, jotka kertovat olevansa vanhukselle kaukaista sukua. Vieraat kummastuttavat muuta sukua, mutta he hyväksyvät heidät, koska he tietävät olevansa vain yksi suvun haara, jonka vanha rouva toi Koivurantaan. Alkuperäisesti he olivat kotoisin toisesta paikasta.
Vieraat käyttäytyvät hyvin arvokkaasti ja jättävät kukat vanhuksen haudalle. He vaikuttavat hyvin surullisilta, ottaen huomioon, etteivät he olleet muitten tietääkseen koskaan tavanneet vanhaa rouvaa.

Hautajaisten jälkeen kun vieraat ovat poistuneet ja on kulunut aikaa, asiat ovat asettuneet uomilleen, alkaa noitten vieraitten outo, rauhallinen ja arvokas olemus mietityttää kovasti vanhan rouvan tytärtä. Hän muisti lapsuutensa kodin, mistä he aikoinaan lähtivät evakkoon Koivurantaan. Hän on vanhin lapsista ja hän oli silloin vasta ehkä kuusi tai seitsämän kun he jättivät vanhan kodin. Hän ei muista näkemiään sukulaisia. Tyttären muistojen mukaan heidän entinen kotinsa jäi hylätyksi kun he muuttivat. Tytär päättää tutkia asiaa ja lähteä käymään vanhassa kodissaan, missä hän ei koskaan, koskaan käynyt enää muuttamisen jälkeen.

Vanhaan kotiin on pitkä, pitkä matka ja nainen on ottanut mukaan vanhimman tyttärensä, joka on nyt 16-vuotias. Pitkä ajomatka olisi muutoin ollut tylsä ja tytär oli itsekin utelias näkemään vanhan sukutalon.
Kun he saapuvat paikalle monien tuntien ajon jälkeen, on talo yhä pystyssä. Se on ihme ja kumma myös kunnossa. Talo näyttää siltä, että joku on pitänyt siitä hyvää huolta. Kukaan ei kuitenkaan ole paikalla, eikä talo näytä asutulta. Nainen ja tytär ovat kummissaan. He tutkivat paikkoja ja nainen alkaa muistaa, etteivät he lähtiessään ottaneet juuri mitään mukaan. Hänen vanhassa huoneessaan on yhä jotain leluja sekä melkein kaikki huonekalut. Nainen jää tutkimaan äitinsä entisen makuuhuoneen lipastoa, vanhoja valokuva-albumeita, jotka ovat jääneet vanhaan taloon.

Kauhukseen nainen huomaa erään sivun väliin jätetyt haalistuneet, 1900-luvun vaihteessa otetut valokuvat, jotka tipahtavat lattialle. Kuvissa on ne vieraat, jotka kävivät hänen äitinsä hautajaisissa! Mitä helvettiä oikein tapahtuu. Tunnelma tiivistyy talossa ja on jo pimeää ja naista alkaa pelottaa. Onko jotain muutakin epätavallista, ovatko hänen muistonsa sittenkään oikeita hänen lapsuudestaan. Miksi he jättivät talon? Keitä helvettejä ovat ne sukulaiset, joiden pitäisi olla jo aikoja sitten kuolleet? Olivatko vieraat haamuja? Naisen tytärtäkin alkaa pelottaa kun hän näkee valokuvat.

Palataan takaisin vanhan naisen nuoruuteen. Hän on karannut kotoaan ja juoksee pitkin vehnäpeltoa, jota kuu valaisee. Joku seuraa teini-iässä olevaa tyttöä. Tyttö piiloutuu pellon laidalla olevaan aittaan, hän on hengästynyt, eikä jaksa enää juosta. Ulkoa kuuluu kahinaa pellosta. Tyttö pidättää hengitystä ja kahina menee ohi. Tyttö nukahtaa aitassa lojuviin olkiin.
Aamulla hän jatkaa matkaa ja lopulta hän päätyy meren rannalla sijaitsevan, pienen taloryhmän laitamille. Häntä epäilyttää lähestyä taloja, hän ei oikein luota kehenkään. Hän ei voi kuitenkaan paeta loputtomasti ja tämä on hänen maailmansa ääri.

Lopulta tyttö menee pyytämään ruokaa suurimman talon ovelta. Talon rouva on kiltti ja huolissaan tuntemattoman tytön riutuneesta olemuksesta. Tyttö kokee pitkästä aikaa olevansa turvassa. Yöllä tyttö herää kahinaan ikkunansa ulkopuolella. Ikkunassa häntä tuijottavat tutut, kauhistuttavat kasvot, jotka lupaavat tuskaa ja kuolemaa. Mies, olento ikkunan takana irvistelee vihaisesti. Hän ei pääse sisään ilman lupaa. Tyttö tärisee sängyssä kun mies raapii ikkunaa. Yhtäkkiä mies kääntää selkänsä. Ulkoa kuuluu huutoa. Tyttö singahtaa ikkunaan, hän pelkää, että olento on hyökännyt jonkun kimppuun, mutta pimeyteen katsellessaan hän näkeekin jotain aivan muuta.

Pihassa seisoo koivujen keskellä metsästäjä, mies jousen kanssa. Olento, joka jahtaa häntä muuttuu linnuksi ja yrittää lentää karkuun, mutta tuntuu siltä, että jokainen koivunoksa yrittää estää sitä pakenemasta ja metsästäjä ampuu lintua. Höyhenet pöllähtävät ja leijailevat hiljaa alas. Lintu lentää kaaressa kauemmas metsään. Metsästäjä, nuorehko mies hymyilee tytölle, joka tuijottaa ikkunassa.

Myöhemmin tyttö ja mies menevät naimisiin ja perustavat perheen. He muuttavat pois Koivurannasta ja rakentavat talon kauas sieltä. Tytön, nyt äidin, aikuisen naisen elämä on nyt onnellista.. mutta mikään ei pysy ikuisesti. Kun he saavat toisen lapsensa, pojan, olennot löytävät naisen. Suojellakseen perhettään he muuttavat takaisin Koivurantaan ja jäävät sinne. Yöllä nukkuessaan nainen näkee unta pihan koivuista. Koivut lupaavat suojella heitä ja heidän jälkeläisiään. Demonit eivät koskaan tule pääsemään Koivurantaan, mikäli nainen istuttaa uuden koivun joka vuosi talon pihaan ja tulee haudatuksi sinne, niin että myös hänen henkensä voi suojella sukua. Nainen lupaa ja tekee testamentin, jossa hän sanoo haluavansa tulevan haudatuksi rantaan ja että lasten tulee istuttaa koivu joka vuosi.

Koivurannassa asuessaan nainen ei koskaan näe painajaisia nuoruudessaan kokemasta kauhusta. Demoneista, jotka jahtasivat häntä, jotka olivat hänen suvussaan, hänen perheessään, hänen kintereillään. Muistot kuolemisesta uudestaan ja uudestaan haalistuvat. Nainen ei koskaan paljasta salaisuuttaan täysin edes aviomiehelleen. Hän ei kerro sukupolven yli hyppäävästä vanhasta kirouksesta. Koska Koivurannassa he ovat turvassa ja ehkä demonitkin unohtavat ja kuolevat. Niin hän ainakin toivoo koko sydämensä voimalla.

Unessa oli muitakin osioita, kaikenlaista hämäryyttä, en edes oikein kunnolla muista niitä. Tuo oli sellainen jatkuva, joskin hyvin mielenkiintoisesti pomppiva juonellinen tarina kaiken keskellä, joka ui esiin paremmin siitä sekametelisopasta. Ois taas niin novelliainesta.