Psykoottinen Italianmatka

Olin koko luokan kanssa menossa luokkaretkelle Italiaan. En muista, mikä luokka oli kyseessä, mutta tuntui enemmän siltä että porukka oli mulle outoa.
Ajelimme isolla bussilla Euroopan halki ja kävimme monenlaisissa paikoissa. Mainitsemisen arvoisia olivat joku iso oopperatalo, joka oli rakennettu isoista, luonnollisista luonnonkivistä. Olimme siellä jopa yötä ja meillä oli "Oopperan Kummitus"-teemaiset bileet siellä.

Olin niissä bileissä mukamas niin kännissä, että olin kaatunut erään viulistin jalkoihin, kaatanut hänet sillä ja aiheuttanut vakavan niskakivun. En muistanut mitään sellaista, enkä mielestäni ollut edes kännissä joten olin näistä syytöksistä aika vihainen! Aamulla kun oopperan johtaja minua syytteli sanoin etten edes ollut humalassa, että se jamppa on ite kaatunut ja nyt syyttelee jostain syystä mua niin tämä johtaja väitti että olen vieläkin humalassa, koska horjuin paljon. Oli pakko paljastaa, että kärsin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja olin unohtanut ottaa lääkkeeni, joten minua huimasi tosi paljon. Johtaja oikein kirjoitti ylös tuon sairauden jotenki tosi epäilevänä ja tuntui sekoittavan kyseisen taudin skitsofreniaan. Olin tosi ärtynyt moisesta.

Jatkoimme kohti jotain toista kohdetta, mutta jostain syystä tuntui, että olen ajautumassa suoraan psykoottiseen kohtaukseen - tuntui melkein siltä, että kun minua oltiin syytetty psykoottisesta käyttäytymisestä, aloin sitä myös tekemään itse. Yritin karata bussista kun se oli liikkeessä ja sain kauhean raivokohtauksen kun kuski sanoi, ettei koko matkalla saa edes bussin ulkopuolella polttaa tupakkaa. Karkasin läheiseen metsään polttamaan tupakkaa - alasti. Kieriskelin jollain mättäällä ja poltin tupakkaa kaikessa rauhassa kun opettaja etsi minua helikopterilla.

Päätin sitten siinä mättäällä pyöriessäni, etten edes halua sen luokan matkaan vaan että läksisin sinne oopperaan ja voisin vaikka mennä töihin sinne. Se oli jonkunsortin psykoottinen kohtaus jo, sillä juoksentelin pakoon ihmisiä, jotka olivat minusta huolissaan ja lauleskelin vain..

Valitettavasti mut kyllä saatiin sitten kiinni sieltä oopperatalolta ja matka saattoi jatkua, vaikka käyttäydyinkin tosi häiritsevästi ja sekopäisesti kokoajan.

Välimainintana hauska yksityiskohta oli myös rantabaari, johon menimme juhlimaan eräs päivä. Illalla juhlinta kävi vaikeaksi ja iljettäväksi, koska merestä nousi jotain muurahaisen tapaisia lukkeja, jotka valtasivat koko baarin ja rannan ja et voinut kävellä milliäkään ilman että ne iljetykset kihersivät jaloissa. Ne myös hyppivät ja purivat ihoon, eli kengät oli pakolliset eikä minulla sellaisia jostain syystä ollut. Pakenin niitä pirullisia pikku hyönteisiä bussiin.

Matkalla kotia vaihdoimme bussin Suomessa junaan. Junakuski oli tosi mukava, vaikka olinkin jo superärtynyt kaikista luokkatovereistani. Jostain syystä janosin palata sinne oopperataloon jatkuvalla syötöllä. Koska me oltiin oltu niin kauan jo reissussa, oli kaikkien tavarat menneet sekaisin ja oli todella vaikeaa alkaa kokoamaan omia roiniaan kasaan. Tuntui kaiken lisäksi siltä, että itse olin ottanut mukaan puoli valtakuntaa, enkä tiennyt mihin kaikkiin kasseihin saisin kaiken tungettua. Olin jopa ruuvannut junan seinään pienen hyllyn, jossa mulla riippui koruja, meikkejä ja ties mitä pientä sälää kivistä pikku nicknackeihin - eli mukana oli kirjaimellisesti kaikkea.

Saavuimme jollekin uudelle asemalle Kokkolassa ja pappa ja hänen vaimonsa olivat mua vastassa. Muitten luokkatovereitten vanhemmat heilutteli innokkaasti käsiään. Itse tuskailin tavaroitteni kanssa ja tuntui, että muutkaan eivät olleet saaneet kaikkea vielä pakattua kasaan.

Kun saavuimme asemalle osa porukasta ryntäsi ulos halailemaan perheenjäseniään mutta minäpä tyttö otin ja menin täyteen psykoosiin, koska kaikki se tavaramäärä ei tuntunut mahtuvan minnekään!! Olin aivan kauhuissani siitä, että miten paljon sitä tavaraa olikaan. Yhtäkkiä juna lähti liikkeelle vaikka osa meistä vielä pakkaili roiniaan ja menin huutamaan veturin kuljettajalle, että mitä helskuttia hän vielä sitä junaa lähti liikuttamaan kun puolet porukasta ja 90% meidän tavaroista vielä oli sisällä. Kuljettaja pahoitteli kovin ja sanoi kääntävänsä junan takaisin heti kun pystyisi. Menin takaisin pakkaamaan tavaroita, repien samalla persettä ankarasti kun yritin etsiä kaikkea. Aina kun olin saanut yhden kassin täyteen, löysin tavaroitani lisää jostain muualta ja olin aivan järkeä vailla.

Opettajakin alkoi jo olla huolissaan kun vaahtopäisenä riehuin ympäri junaa ja keräsin roiniani. Vihdoin kun pääsimme takaisin asemalle ihmiset olivat jokseenkin kummissaan siitä, että juna oli ylipäätään lähtenyt liikenteeseen. Itse vain kokosin raivokkaasti kamojani huutaen kokoajan mielipuolisena.

Että sellaista tällä kertaa.

Tutkimuksia natseista, teatterista ja seksistä.

Päikkäriunet, kuinka teitä en olekaan kaivannut.

Tänään sitten olin näköjään läksinyt Helsinkiin. Tarkoitukseni siellä oli nauhoittaa haastatteluita ihmisiltä toisesta maailmansodasta ja natseista. Kuljin kadulla ja kyselin ihmisiltä halusivatko he mukaan projektiin. Nauhoitettuja ääniä tultaisiin käyttämään levylläni, joka tulisi olemaan jotain dubstepin ja indie-elektronisen musiikin äänimaailmoissa liikkuva jännittävä kokonaisuus. Kuulin kappaleet taustalla kokoajan kaupungilla liikkuessani ja ne oli nerokkaita. Yllätys, etten enää muista niistä mitään sävelmaailmoita.

Siinä kaupungilla pyöriessäni menin myös johonkin Helsinkiläiseen teatteriin. Sinne haettiin ekstroja johonkin 1950-luvulle sijoittuvaan näytelmään. Ajattelin että sehän sopii tunnelmaan kuin nappi otsaan ja lopuksi voisin haastatella myös niitä teatteri-ihmisiä, joten menin sitten sinne myös. Ekstratkin valittiin koe-esiintymisien perusteella ja sitä varten piti ensin seisoa alasti teatterin portailla, sen jälkeen vetää vermeet ylleen ja siirtyä sisälle tanssimaan foxtrottia. Tein kuten käskettiin, jeesus sentään.

Pääsinkin mukaan näytelmään ja samalla onnistuin jollain ilveellä tekemään teatterilla itsestäni niin korvaamattoman jokapaikanhöylän, että teatterin väki tahtoi palkata mut sinne ihan pysyvästi kaikenlaisiin hommiin. Autoin mm. saamaan teatterin äänisysteemit toimimaan ja puvustuksessa, koreografioinnissa ja no.. kaikessa.

No, tämä kohtuujärkevä osuus oli yksi unen osuus mutta sitten oli toisiakin.

Eräässä osassa harrastelin ryhmäseksiä erään eksäni, tämän puolison ja yllätys, yllätys.. KARHUN kanssa. Luolassa. Maan alla. Ryhmäseksiä. Karhun kanssa. Öööööh. Kaikenlisäksi sen eksän puoliso suuttui kun se karhu pani sitä ja nukahti keskenkaiken sen päälle ja sitten se eksä rupes panemaan mua. Jouduimme lopettaa juuri kun alkoi tuntua hyvältä. Vitutti. Ja sitten myös hävetti jostain syystä aivan helvetisti se eksän kanssa paneminen (niinku sen puolison ja karhun kanssa paneminen EI olis hävettänyt). Lähdin kirjaimellisesti karkuun siltä paikalta.

Sitten kun olin kävelemässä metsän halki kotia sen karhun luolasta lensi äkäinen noita mun kimppuun ja lähdin lentoon kuin lintu ja yritin paeta sitä noita-akkaa. Yhtäkkiä metsä vaihtui suntin reunalla olevaan englanninpuistoon ja itkin ja huusin apua ja ihmiset vaan töllisteli että mitä tuo tyyppi kiekuu. Yritin päästä tänne kotia mutta se oli vaikeaa kun täällä oli joku samperin katufestivaali ja populaa oli kuin pipoa ja mulla oli kokoajan sellainen tunne että se noita vaan piileskeli siellä ihmisjoukossa ja vainos mua.

Vallan reipasta. Ei.

Party like there's no sense or sensibility

Asuin tosi isossa ja avarassa penthouse suitessa jossain keskellä Kokkolan kaupunkia. Asunto oli kirkas, hyvin moderni ja no.. kaikkea sitä, mitä en oikein osaisi kuvitella asuntoni olevan. Yksi seinä oli lasia, ja johti kaksitasoiselle parvekkeelle, joka myös oli valtava. Alemmassa tasossa oli hauska L-kirjaimen muotoinen uima-allas.

En oikein muista miksi asuin niin hienossa kämpässä, mutta vuokra oli käsittämättömän halpa. Halvempi kuin nykyisessä lukaalissani. Kaikki muut talon asukkaat olivat jotain kunnon miljonäärinousukkaita.

Ensimmäiseksi tietysti pidin aivan hervottomat tuparit kaikille kavereille ja niiden kavereille ja tuntui siltä, että siellä oli aika paljon ihan tuiki tuntemattomiakin tyyppejä. Eipä tuo haitannut. Bileet olivat varsin tapahtumarikkaat. Joku onnistui kännissä polttamaan uunin keittiössä ja melkein tuhoamaan muutkin sähköllä käyvät keittiövälineet, joku 12-vuotias jonne meinasi hukkua sinne parvekkeen uima-altaassa ES pörinöissä ja jossain vaiheessa pippaloihin marssi noin metrin pituinen käytännössä alaston KÄÄPIÖ, joka oli kaikenlisäksi vammainen. Kääpiö väitti minun tilanneen hänet sinne strippaamaan ja että hän oli suosittu alaston siivooja.
Tuijotin naama venähtäneenä tuota melkoisen no, öh, kammottavaa näkyä. Kääpiö kaivoi sanattomuuteni edessä kalupussistaan esiin pienen, kieron katkarapukullinsa ja heilutteli sitä ajatellen sen selvästi olevan lumoava näky sanoen: "Eikö sinä halua??"
"Voisitko joo nyt poistua."

Muistan myös jonkun Neil Gaimanin näköisen jätkän, jonka kanssa olin parvekkeella tupakilla ja katselimme kaiteelta alas. Talo oli ihan suntin rannalla ja sieltä näkyi melkein koko Kokkolan yli. Puhuimme jotain syvällisiä, mutta empä kuollaksenikaan muista mitä. Siinä samassa se jonne kompastui sinne altaaseen ja läksiä varhaisteinikalasteluun.
Piti antaa ihan elvytystä sille penskalle, eikä mulla ollut harmainta aavistusta kuka se edes oli, kuka hitto sen sinne oli kutsunut/päästänyt sisään ja kuka helvetti oli antanut 12-vuotiaalle alkoholia. Kyrsi.

Aamulla jouduin korjaamaan sitten vahinkoja, joita kyllä oli runsaasti. Keittiössä olevan tiskikoneen moottorista oli revitty johtoja irti ja jouduin niitä laitella takaisin. Joku oli myös yrittänyt sabotoida mikroaaltouunia ja tavan uuni oli aivan karrelle palanut ja haisi palaneelta muovilta. Mietiskelin, että mitenkähän tästäkin nyt sitten kannattaisi vuokranantajalle kertoa.

Se 12 v jätkä nukkui krapulaansa pois sohvalla kun sen isä tuli hakemaan poikaansa. Isä kiitti vuolaasti poikansa pelastamisesta ja läksytti poikaansa sanallisesti. Ennenkuin he lähtivät, nussimme isän kanssa makkarissa. Ratsastelin villisti miehen päällä. Että sellainen kiitos, hah hah ha.

Kävin kaupungilla ostamassa lisää siivoustarvikkeita ja kun tulin takaisin oli talossa kova trafiikki kun muut asukkaat tulivat ilmeisesti töistä kotia jne. Talon hissi oli vähintäänkin hämmentävä, koska se oli ensinnäkin valtava huone, täynnä erittäin kalliita nojatuoleja ja hississä piti ottaa jonotusnumero. Hissi pysähti jonotusnumeroitten mukaisessa järjestyksessä kerroksiin.
Juttelin muitten asukkaitten kanssa talossa asumisesta ja yritin peitellä sitä, että olin vain köyhä taiteilija.

WHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. Aivot - ei!