Ei helvetti mitä unia taas. Sen siitä saa kun päikkäreitä nukkuu - tuntuu että silloin kaikista räjähtävimmät ripulit aivoissa lentelee. Nämä on taas tällasia outoja pätkiä.
Asun pienessä, klaustrofobisessa talossa jossain. Jotenkin taloon on onnistuttu pistää ainakin kolme asuntoa, vaikka siihen alunperin ei olisi inhimillisyyden nimissä mahtunut hyvä kuin sitä yhtäkään. Naapuri yrittää usuttaa mulle uutta kissaa ja sen vieraat on mun olkkarissa koska niiden asuntoon ei mahdu. Jotenkin kämppä muistuttaa isovanhempieni entistä asuntoa.
Kun nukun unen sisällä päikkärit pienen pienessä lastenmökissä pihalla, on asuntooni ilmestynyt sekä lisää väkeä, että lisää eläimiä. Keittiössä on muun muassa joku vieras, ruotsinkielinen mies, orpo tyttö, joka myös puhuu ruotsia, karitsa ja koiranpentu. Päätän auttaa orpoa antamalla hänelle kodin siihen asti, että saadaan selville, ketkä hänen vanhempansa tai sukulaisensa ovat.
Karitsalle annan vettä pienessä posliinisessa maljassa ja karitsa on janoinen kuin eksynyt saharalla. Karitsa syö myös keittämääni riisiä ja laittaa sitten nukkumaan keittiönpöydälle. Koiranpentu menee nukkumaan karitsan viereen ja peittelen molemmat pyyhkeillä.
Joku haastattelee mua siitä, kun autan kaikkia eksyneitä eläimiä ja ihmisiä. Totean, että se on niin palkitsevaa ja etten voisi kuvitella eläväni eri tavalla. Missä tahansa olenkaan, sinne on kuka tahansa tervetullut. Olen vähä niinku joku moderni jeesus. Hyi.
Mulla on myös joku ihme mökkerö Norbyn rannalla, mistä mennään oikeasti meidän mökille. Menemme sinne koko porukan voimin jollain isolla autolla, jonka peräosassa on pedit kaikille. Mulla on kai joku mieskin, koska sellanen heiluu kokoajan mukana. Orpolapsen isän sijainti on selvinnyt. Se on joku vanha shamaaniukko länsiruotsissa sijaitsevan järven rannalta. Olemme lähettäneet sille kirjeen, että tyttärensä on mun tykönä.
Mökille päästyämme koko ranta on paksun lumen peitossa ja olen huolissani klaustrofobisen mökkini sisällä asuvasta mummelista ja dobermannista, joka vartioi mökkiäni. Ja siis, mökki on vielä pienempi kuin se mun asunto, joka oli jo aika himmeän ahdas. Kaikki muut norbyn mökkeilijät nauraa mulle ja pitää mua pilkkanaan kun hyysään kaikkia ihme elukoita ja ihmisiä aina. Ite suhtaudun hyvin penseästi moisiin naapureihin, jotka selvästi eivät ymmärrä lähimmäisen auttamisen tärkeyttä.
Dobermanni on kaivanut kuopan lumeen missä se chillailee ja mummokin on onneksi kunnossa. Pihalla meinaa puhjeta joku älytön tappelu niiden naapureiden kanssa kun ne huomaa, että mun mukana on uusia elukoita ja ihmisiä ja ne alkaa taas pilkata. Yhtäkkiä koko tilanne muuttuu vähintäänkin hämmentäväksi kun rannassa asuukin neljä jumaluutta (joista yksi olen minä) ja kaikki vetää esiin jotain mielikuvituksellisen näköisiä jedimiekkoja, joilla taistellaan kiihkeästi ees ja taas. Jopa orpotyttö heiluttelee miekkoja kuoleman kanssa. Kun meno on vain kiihtymässä sanoo yksi jumaluuksista että nyt riittää ja porukat rauhoittuvat. Oon aika kiukkuinen mutta pistän miekat pois ja keskityn poppooni hoitamiseen. Päätämme lähteä ukkoni kera järven jäälle kelkalla niin, että koirat pääsevät vetämään vaikka pakkanen alkaa nousta uhkaavasti.
Kun olemme jäällä ajelemassa ukkelin kanssa, päättää kuolema yrittää vietellä orpotytön, joka jäi nukkumaan mökkiin. Kuolema onnistuukin tiettyyn pisteeseen asti mutta tyttö herää unesta ennenkuin kuolema pääsee tositoimiin. Kuolema ei kuitenkaan päästä tyttöä lähtemään takaisin mökkiin vaan raiskaa hänet rannalla. Kukaan ei tunnu huomaavan pitkään aikaan, mitä siellä oikein tapahtuu, ja kun joku vihdoin huomaa, on jo liian myöhäistä. Kun saan tietää mitä se hunsvotti kuolema on tehnyt se muuttuu isoksi puuksi ja uhkaan hakata sen polttopuiksi. Kuolemapuu nauraa ja sanoo että yritäppä vain, että hän vain kasvaa uudestaan. Tulistuneena kerään kamppeeni ja lähdemme takaisin kotia.
Tämä seuraava pätkä on kai yöltä, eikä päikkäreiltä mutta himmeä otos aivojen tuotannosta kuitenkin.
Olen jossain tanssiohjelmassa mukana telkussa. Ryhmäni seuraa sellaisen bollywoodmuijan tanssiopetusta ja ryhmässä on mukana joku jätkä joka jostain syystä vihaa mua todella kitkerästi. Se tyyppi yrittää savustaa mua ulos ja kommentoi muitten kuullen mun tanssitaustaa ja väittää, etten ole oikea gootti ja että se ei ole löytänyt netistä mitään tietoja siitä, että oisin joskus ollut tanssinopettaja ja väittää mua valehtelijaksi. Kaikki muut ryhmän jäsenet pitävät musta ja alkavat inhota sitä jätkää kun se kokoajan vammailee. Jossain "dance off"-kilvassa ihmiset kieltäytyy suoraan edes kilpailemasta moisen mustan lampaan kanssa. Tunnen suunnatonta tyydytystä kun voitan sen 100-0 tanssiessani sitä vastaan.
Valitettavasti se tyyppi joutuu ite siis lähtemään ohjelmasta, mut ei todellakaan lopeta sitä ristiretkeään mua vastaan siihen! Se palkkaa kaikki samalla kampuksella (joo, me asutaan jollain helvetin kampuksella) asuvat tummaihoset thugsit hyökkäileen randomisti mun kimppuun. Joudun aina kulkemaan jonkun muun kanssa, etten saa turpiini. Kannan myös asetta paitani alla.
Uni menee tämän jälkeen aivan hervottomaksi. Lentelen mystisillä voimilla pitkin kampusta ja thugsit heittelee mua mäyrillä ja kotkilla parvekkeilta (???!!) ja hakkaan ne silpuksi kun ne osuu muhun. Suunnittelen kaikkien thugsien eliminoimista, että saisin olla rauhassa.
No comments:
Post a Comment