Irstasta perseseksiä ja sekoilua

Vittu että vituttaa nähdä näitä sekopääunia. Ainakin ne ovat sitten viihdyttäviä jälkeenpäin kerrottuina.

Unessa on kymmenen metriä pitkä amatsooninainen, joka tahtoo miehen. Haaviin tarttuu tietenkin ihmisen muodossa oleva Aku Ankka, jonka amatsooni taikoo myös kymmenmetriseksi. Sitten nainen asettuu varsin nivelien luonnollista liikkumista uhmaavaan asentoon pimpero pystyssä ja käskee Akun alkaa lipsutella. Aku tekee työtä käskettyä ja sitten naidaan. Aku tulee liian aikaisin ja amatsoonia vituttaa.
Amatsooni jättää lopulta Akun, koska hän ei suostu potkimaan veljenpoikiaan ulos talosta Amatsoonin takia.

Yhdessä osassa paljastuu, että perheen lapset ovat humanoideja oikeasti. Niillä on inhottavat mustat, vinot silmät ja osalla silmät ovat kummallisen kirkkaat, kuin peilin palaset. Jotenkin tunnelma on pelottava ja sitten hypätään taas jonkin täysin järjettömän juonikäänteen kera hirveisiin orgioihin noitten tähtienvälisten olentojen kanssa. Olemme kaikki jonkinlaisen rakennelman katolla ja kaikki naidaan joka puolelta. Minua naidaan tietenkin persreikään ja teon suorittaa eräs tuttu, jota en todellakaan haluaisi nussia. Herran penis on ripulista märkä ja tuntuu, että koko peräsuoli räjähtää. Aktin jälkeen kiidän vessaan, joka on täynnä väkeä ja paskannan verta lavuaariin. Joku sekopäinen akka yrittää hyökätä kimppuuni syystä että kananmuna, viivotin, tupee ja kainalohiki. Nauran ja jatkan paskomista. On kumma tunne, että persreikä on turvonnut. Hyvin epämiellyttävää.

Outo muistikuva, että jossain kohtaa seikkailtiin isossa, linnamaisessa palatsissa, jossa oli olentoja muista ulottuvuuksista. Mm. hämähäkkimäisiä olentoja, jotka osasivat ennustaa tulevan, mutta kukaan ei oikein halunnut tulla heidän juttusilleen, koska he aiheuttivat silmitöntä pelkoa ja vainoharhaisuutta lähelleen tuleville. Paikan omistaa isomahainen mies joka muistuttaa epäilyttävästi maharadjaa. En muista oikein hyvin mitä helvettiä koko paikassa edes tein.

Viimeisessä osiossa, tai no vitut, kuka näistä sekoiluitten järjestyksistä voi enää varma olla - aika paradoksaalinen idea että tällaisessa aivoripulissa olisi mitään järjestystä. Pätkässä tapahtuu seuraavaa; piirrän naisen kasvoja, ja se yritykseni epäonnistuu kokoajan ja tavallaan kuvan piirtäminen on samalla tarinan kertomista, joten tarina kieroutuu kokoajan. Tarinassa tytön naama on kammottavasti epämuodostunut jonkin onnettomuuden seurauksena ja hän palaa kotikonnuilleen uusien kasvojensa kanssa ja koko Skotlantilainen kylä kuhisee innosta ja akat juoruilevat tytöstä kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä.
Lopulta käy ilmi, että kuvat tulevat kuvitukseksi graafiseen novelliin, jota olen työstämässä erään tuttavan kanssa. Minua ärsyttää, kun hän on ideoinut päähenkilön todella ärsyttävän näköiseksi mutta hän on kovin tyytyväinen piirustuksieni tyyliin ja tunnelmaan.

Ai niin ja vielä paluu lapsuuden maisemiin tapahtui jossain välissä. Ihailen isoisäni veljen takapihalla jotain metsässä kuljeskelevaa alastonta miestä. Kohdassa ei ole näin retrospektiivissä mitään tolkkua, koska alastoman miehen perse on pikselöity, eli sensuroitu, vaikka unien lomassa on heiluteltu pilluja, perseitä ja ties millaisia avaruusmulkkua eesen ja taasen. Hemmetti sentään.
Kuljen lapsilauman kanssa tietä kohti lapsuudenkotia ja mietin pärjäänkö porukan kanssa.